Tällä viikolla oli tarkoitus treenata kaksi kertaa, joten tulevan perjantain Juhan treenien lisäksi piti käydä tekemässä yhdet tekniikkatreenit. Eilen suunnattiin taas koko poppoon kanssa hallille ja tehtiin lyhyitä juttuja nopeilla palkoilla. Treenattiin välistävetoja, keppien avokulmaa ja pientä hyppypyöritystä. Ja pari niistosokkaria, eikä niissä ollut nytkään ongelmaa. :) Huh ja jes :)
Perinteinen välistäveto.
Hyppypyöritystä treenien lopussa.
Sit otettiin muutama toisto keppien avokulmaa. Näitä pitäisi muistaa treenata paljon, muutama toisto vaikka joka treeneissä!
Sit Wiippa wiipustus pääsi treenaamaan. Sen kanssa tehdään edelleen ihan yksinkertaista etenemistreeniä ja vahvistetaan radanlukutaitoa etupalkalla. Tai siis mitä radanlukutaitoa, heh?! ;) Etupalkalla yritetään edelleen vahvistaa, mutta paljon se vielä kyselee. Neonin ja Wiin alkuopetus on tehty aivan eri tavalla ja tässä on syy näiden kahden erilaisuuteen. Wiipustus aloitti pyörityksestä ja Neon etenemisestä. Nyt mulla on yksi todella hyvin rataa lukeva koira ja yksi, joka koko ajan kysyy, mutta kääntyy todella hyvin. Silti suosittelen kaikille alusta asti etupalkan käyttämistä ja etenemisen vahvistamista. Paljon helpompi ja nopeampi tie onneen! Neonin kanssa on alusta asti tehty enemmän töitä ja Wiippa on kasvanut tuossa vieressä, oppien hitaasti mutta varmasti. ;)
Wiipustusta :)
Nyt saisi tämä lumimäärä riittää, kiitos! Käytän aina koirat aamu -ja iltalenkillä takametsässä ja tänään aamulla lenkitys oli ihan mahdotonta. Lunta on niin paljon, ettei kävelystä tai tarpeiden tekemisestä tule yhtään mitään. Mä olen ihan hukassa ilman rakasta takametsää! :D Pitääkö mun oikeasti lähteä remmilenkille tien viereen? Kesä, tule nopeasti!
Viime viikon nopea lenkki takametsässä ja koirat näyttivät tältä :)
Perjantaina käytiin moikkaamassa pikkuveljiä Louhelassa. <3 Olipa taas kerran ihana nähdä riiviöt! Nakkien piilottaminen koirille taisi olla koko päivän kohokohta, vitsi että pikkulasten ja koirien touhuilulle saa aina nauraa!
<3
Lauantaina suunnattiin Hyvinkään kisoihin. Iso kiitos Maijulle kyydistä ja seurasta! Neonilla oli kolme starttia, joista kaksi ekaa meni täysin liirumlaarumiksi. Ekalla radalla Neon nappaili hämyesteitä, eikä lähtenyt lopun takaakiertoon. Tää rata nauratti sekä radalla että radan jälkeen: koiran ilo oli ainakin nähtävissä koko radan ajan. :) Toinen viiletti minkä kintuistaan pääsi, mutta itse olin vähän jäässä. Ihana Neppari! :)
Seuraava rata oli agirata. Kontaktit toimi hyvin, mutta keppien jälkeisessä niistosokkarissa sekoiltiin ihan kunnolla. Neon lähtee yleensä todella hyvin vetokäteen, mutta nyt se hyppäsi aidan takaisinpäin. Kokeilin niistosokkaria radan jälkeen lämppäesteillä, ja Neon teki saman virheen. Eli tätä ollaan selvästi treenattu liian vähän! Lämppäreillä sain onneksi vahvistettua niistoon imutusta ja tää otetaan nyt ehdottomasti treenauslistalle mukaan! Radalla toimi hyvin kontaktit (keinulla annoin myös hämäyskäskyjä), mutta edelleen se terävä fiilis puuttui.
Ennen vikaa rataa piti ihan oikeasti taas tsempata. Hitto, kun oppis löytämään aina hyvän kisavireen!! Yritin löytää viimeiselle radalla vähän agressiivisempaa fiilistä ja mielestäni onnistuin siinä ainakin kohtalaisen hyvin. Varmistin vielä pienen kiukun nipistämällä itseni, niin että oikeasti sattui! Jätin koiran lähtöön ja kävellessäni ensimmäisen esteen taakse, nipistin todella lupaa käsivarresta. Sattui ja tuli pieni "kiukunpuuska", jonka siivittämänä sain vähän enemmän asennetta käskyttämiseen ja ohjaamiseen. Nyt käsivarressa "komeilee" kolikon kokoinen todella ruma mustelma.... :D Ehkä pitää oppia hakemaan agrea muutakin kautta, mutta tämä toimi tuolla viimeisellä radalla. :) Tältä radalta siis nollavoitto ja samalla Neonista tuli FI & SE AVA! Fiilis oli hyvä, vaikkakin A:lla olisin saanut pidättää pidempään ja noi kaarrokset... Hiukkasen lisää kisarutiinia pitää treenata. :)
Tässähän sitä taas mennään. Kaarrokset venyy, A:lta nopea päästö, ohjauksen säpäkkyys puuttuu edelleen. Kaatuu ekassa putkessa ja lenkittää paljon ennen A:ta. :D Mutta tällä mentiin!
Hyvinkään halli on muuten mielestäni ollut toimiva kisapaikka, mutta nuo putket... Neon kaatuu niissä jatkuvasti. En tiedä tuleeko noista sisähalleissa käytettävistä putkista liukkaampia, kun hiekka, kura yms ei "kuluta" niitä? Mutta taas lennettiin, tosi sääli koiralle. :/
Sunnuntaina suunnattiin koko poppoon kanssa Ojangon avajaiskisoihin. Iina starttasi ensimmäisissä kisoissaan Hanin kanssa, 5kk treenaamisella. Hanillakin on ollut taukoa kisaamisesta yli vuosi. Iinalle ja Hippulalle tuloksena 5 - 0 - 0! Eli parilla nyt tuplanolla kasassa! Ja toi vitonen oli keppien aloitusvirhe, eli todella todella hienosti meni! Täällä ollaan hyvin iloisia Iinan ja Hanin puolesta, oli niin huippua nähdä ohjaajan aito ilo ja onni onnistumisen jälkeen! Katsokaapa hyppärin videosta tuo lopun tuuletus!! <3 PALJON paljon onnea Iina vielä kerran!
Kisatunnelmia :)
Iinan ja Hanin agirata
Iinan & Hanin hyppäri. Katsokaa tuota tuuletusta ja fiilistä! :)
Olipa hauska olla vaihteeksi ihan vaan katsomassa kisoja! Tää huoltojoukoissa olo sopii mulle hyvin, kerrankin ehti katsoa muiden suorituksia ja ottaa rennosti. ;) Aivan mahtavia suorituksia viikonlopun kisoissa ja taas roppakaupalla treeni-intoa! Ehdin myös hiplailla Neonin 3kk ikäistä tyttövaavia Relaa, voih kun mun sydän suli... Se on nimittäin IHANA! :) Wii pääsi hömpöttämään vauva-aksaa halliin, toinen oli ihan intona, kun kerrankin pääsee "kisatilanteessa" tekemään.
Wiippa hömpöttää
Isi ja tyttö
Wii kisakatsomossa
Oli todella mukava viikonloppu, nyt taas jaksaa painaa tätä viikkoa eteenpäin. Perjantaina olisi tarkoitus mennä Juhan treeneihin akatemialle ja viikonloppuna minä täytän vuosia... Onneksi saa vanheta hyvien ystävien seurassa... :) Oikein mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille! :)
Eiliset Sarin treenit meni edelleen hieman yskien, mutta olo oli jo paljon parempi! Kyllä tää lenssu tästä hellittää! :)
Treenattiin ratapätkää ja yksittäisinä juttuina otettiin tiukkaa valssia ja härkkimistä A:n jälkeen, jotta saatais Neon varastamaan. Ei varastanut kertaakaan! :) Samalla treenattiin etupalkalla ohjaajan taaksejäämistä kontakteilla. Keinulle tarvitsee vielä paljon vahvistusta, mutta muuten toimii hienosti! Tätä jatketaan.
Muutama kohta vähän löysää, mutta Neppis haki hyvin A:lla eteen myös ilman etupalkkaa. :)
Sit tehtiin näitä härkkimisvalsseja. Olen vähän hukassa tuon pyörähtelyn kanssa. :D Pysyi joka kerta. :)
Sit viimeinen yritys. Ja menin mokaamaan tuon lopun! Taas todella hyvää muistutusta siitä, että ohjaa loppuun asti! Tässä tehtiin pakkovalssi keinun jälkeen, toimi ehkä paremmin kuin saksalainen. Helpotin nyt Nepparia A:lla, koska edelliset taaksejäämiset toimivat hyvin. :)
Ja Sarille taas iso kiitos hyvistä treeneistä! :)
Ai niin! Meillä on potentiaalinen nököhammasehdokas !!! Mitä mieltä ootte, saako Wii liittyä clubiin?
Top Teamin leiri numero kaksi takana. :) Leiri järjestettiin Vantaalla, uudessa hienossa hallissa. Leiriä oltiin odotettu kovasti, mutta kaikki ei taaskaan mennnyt ihan suunitelmien mukaan. Perjantaina iski ihan älytön flunssa ja hullu yskä. Lauantaina aamulla kellon soidessa koko kroppaan särki ja iho oli niin hellänä, että vaatteiden pukeminenkin sattui. Onko järkevää lähteä tuossa kunnossa agilityleirille? Ei todellakaan, en suosittele olemaan niin tyhmä kuin minä.
Onneksi lauantaina oli vain Jarin ratatreenit. Päätin suosiolla jättää väliin kuntotestin ja fysiikkatreenit, joten lauantaina oli ohjelmassa 1 x aksatreenit ja Vapun psyykkinen valmennus. Jarin treenit meni ok, vähän ehkä hitautta kontakteilla ja paikoin kankeaa menoa. Ehdin kuitenkin tehdä yhden persjätön, vaikka yskittikin kovasti! ;) Iso kiitos vielä Anulle lämpimästä mehusta, se pelasti mun päivän :) !
Jarin treenit:
Vapun luento oli taas kerran tosi hyvä! Ja kotiläksyjä aletaan heti tekemään! Luennon jälkeen lähdin kotiin nukkumaan. Vedin lähes kaikki omistamani vaatteet päälle ja kömmin kolmen peiton alle nukkumaan.
Jäähdyttelylenkillä
Sunnuntaina herätessä oli jo vähän parempi olo! Yskä ja nuha tosin vaivasi vielä edelleen. Aamu alkoi Elinan treeneillä. Mulla oli pää siinä vaiheessa vielä ihan puuroa, mutta saatiin paljon neuvoja ja kotiläksyjä, mm. tekniikoiden vahvistamiseen ja sen "viimeisen" potkun löytämiseen. Hyvät treenit! :)
Elinan pätkää:
Päivällä oli taas Vappua. :) Vapun jälkeen tutustuttiin Juhan 35 esteen rataan. :) Voin kertoa, että jo tutustuessa (kävelin!!) pumppu löi miljoonaa, yskin, niistin, yskin. Olin ihan kuollut. Ja silti pitää tyhmänä mennä treenaamaan... EI FIKSUA!!! Mutta oli niin siistit treenit. En oo koskaan treenannu niin kamalassa olotilassa ja silti pystyin olosuhteisiin nähden ok suoritukseen.
Tässä treenataan radan loppuosaa:
Ja sitten vielä koko rata yhteen putkeen. Voin kertoa, että tuo olo radalla oli ihan kamala. Nenä valui, yskitti, en saanut happea ja heikotti. :D Radan jälkeen lyyhistyin maahan ja aika pitkään kesti enennkun sain ensimmäisen sanan suusta. Mutta me tehtiin se ja fiilis oli huippu !! Videolta tosin näkee, että molemmat ollaan jo aika väsyneitä. :)
Tässä tehdään se, mitä tuossa olotilassa pystyttiin:
Olipas taas kerran antoisa leiri, kiitos kaikille asianomaisille huipusta seurasta ja tsempistä!! :)
Käytiin Caron kanssa hallilla treenaamassa loppiaisena. :) Treenattiin kaikki koirat ja tehtiin treenien päälle vielä kunnon lenkitykset. Alla videokooste treeneistä:
Treenien "päärata". Vaikein kohta meille tuo loppu, etenkin suoralta taipuminen ensimmäiseen välistävetoon. Tuota kohtaa piti palkata muutaman kerran, jotta alkoi hakemaan paremmin vetokättä.
Eilen saatiin huipuista huipuimmat vieraat Torniosta: Caro ja Calle saapuivat kyläilemään lauantaihin saakka! <3
Eilen olikin sitten heti treeni-ilta. :) Samalla päättyi Neonin yli viiden viikon tauko. :) Treenien teemana oli tiukat käännökset ja linjat + takaakierron lähetyksen vahvistamista. Alla taas videomateriaalia. :)
Eka pätkä:
Toka pätkä. Tässä ideana oli saada linjat mahdollisimman tiukoiksi ja pitää koira koko ajan näpeissä:
Takaakiertojen lähetykset aloitettiin näin:
Ja vielä loppuun pieni pätkä, jossa koiran piti erottaa yksi suoraan meno takaakiertojen välissä.
Vuoden vaihtumiseen ei ole enää pitkä aika. Tässä kohtaa uskaltaa jo ehkä tehdä tämän vuoden yhteenvedon, mitä kaikkea sitä ehtikään tapahtua. PALJON, onneksi enimmäkseen positiivisia asioita. :) Joulukin oli ja meni, tässä "hieman" myöhässä meidän kortti.
Ajatuksia ja muistoja vuodelta 2011:
Minä, joka en tykkää kirjoittaa. Ja alla jo kaksi pohtivaa tekstiä, mikä minua vaivaa? Välillä mietin, onko fiksua kirjoittaa nettiin ajatuksiaan kaikkien luettaviksi. Mutta toisaalta, näistä jutuista voisin puhua kenen kanssa tahansa, miksi en siis voisi kirjoittaa ajatuksia itselleni ylös omaan blogiini? Minusta on hauska lukea vanhoja kirjoituksia ja mietteitä ja nähdä mihin ne ovat johtaneet. Joten taas tulee tekstiä.... :)
Alkuvuodesta kisailtiin hissukseen. Kerättiin nollia ja samalla napattiin muutamia sertejä. Saatiin Neonin kanssa nollat kasaan arvokisoihin. Myös Java ja Calle keräsivät itselleen osallistumisoikeuden arvokisoihin. Kriisi nousi mahtavalla spurtilla kolmosiin ja teki törkyhienoja ratoja!
Kuva: Sary Minimonsin Gale Warning "Calle" Kuva: Jukka Pätynen Minimonsin Shocking Crisis "Kriisi" Hanin ja Shokin viimeiset pennut syntyivät maaliskuussa. Olen vieläkin hyvin hyvin kiitollinen kaikille tuesta, erityiskiitos Maijulle Hanin vahtimisesta synnytyspäivänä ja avusta pentujen kanssa. Tämä pentue oli tähänastisista kokemuksista rankin. Merlen coloboma oli isku vasten kasvoja, mutta onneksi nyt on asiat jo hyvin. Berra kävi silmäpeileuksessa toissaviikolla ja coloboma oli hyvin lievä eikä kuulemma haittaa mitenkään koiran elämää. Olen hyvin iloinen tästä uutisesta. :) Koko pentue on luonteeltaan todella hieno, kaikki ovat avoimia ja rohkeita. Trikeille olisi voinut tulla pari senttiä lisää korkeutta, mutta aina ei voi saada kaikkea. Ja kaikesta oppii jatkuvasti uutta. Jippu muutti pentueesta pisimmälle, Ouluun. Silti olen saanut jatkuvasti kuulla Jipun kuulumisia, kiitos Kirsille kaikesta yhteydenpidosta. Toivottavasti näemme helmikuussa. ;) Iso kiitos Maijulle, Kirsille ja Matille yhteistyöstä! :)
Maiju-hoitotäti ja pennut
Pentujen lähdettyä maailmalle jatkettiin järjestelmällistä treenausta Neonin kanssa. Keskityttiin lähinnä tekniikkaan ja esteiden vahvistamiseen. Kenraalikisat ennen SM-karkeloita rullasi tosi hyvin! Tehtiin tuplanolla ja fiilis oli huippuhyvä! Tän vuoden kohokohta tuloksellisesti oli SM-kisat Nastolassa. Lähdettiin Neonin kanssa ankkureina joukkuekisaan ja tehtiin nolla ja fiilis oli huikea. :) Oli niin itsensä ylittänyt fiilis. Joukkueelle napsahti SM-kultaa ja todettiin Maijun kanssa että tämä todellakin jo riittää, vaikka huomenna ei tulisikaan onnistumisia. Sunnuntain yksilöpuolella jatkettiin kuitenkin hyvällä fiiliksellä ja pidettiin nollalinjaa yllä. Hauska yksityiskohta SM-kisoista oli hyppyradan tsemppaus. Muistan vieläkin miten mulla oli "asennevamma" hyppyrataa kohtaan. Se ei tuntunut yhtään omalta, pelkäsin että kaadun renkaan jälkeisessä valssissa, mua oksetti ja heikotti ja JÄNNITTI! "Odotuskarsinassa" satuin vilkaisemaan radan reunalle, jossa Iina ja Iinan vanhemmat odottivat mun ja Neonin suoritusta. Siinä kohtaa mietin, että jumakeuta, jos mun "ei koirapuolen" kaveri tulee Helsingistä asti vanhempiensa kanssa katsomaan kisoja, niin mä en todellakaan meinaa kaatua renkaan jälkeen ja tehdä itsestäni idioottia. Jotenkin tolla ajatuksella sain itselleni ihan mahtavan tsempin päälle. Ootteko te koskaan analysoineet, millä mielikuvilla saatte hyvän kisafiiliksen? Itse pyrin hakemaan fiilistä sillä, että haluan tehdä just Neonin kanssa ja että me tiimiä yritämme parhaamme. En mieti yleensä yleisöä, vaan pelkästään meitä. Mutta tuo SM hyppyradan lopullinen potku tuli vähän erilaisella tavalla. :) Finaaliradalle valmistautuminen oli hyppyrataa helpompaa. Oli tosi hyvä, että lähdettiin Neonin kanssa sijalta viisi. Tiesin, että nyt pitää mennä täysillä. Mä annoin kyllä finaaliradalle kaikkeni. Oli makeeta, kun sai vaan juosta, eikä varmistella turhia. :) Ekaa kertaa ikinä onnistuin tekemään kolme rataa putkeen nollalla tiukassa paikassa. Se fiilis koko kisaviikonlopun jälkeen... Musta tuntui, että olin saavuttanut enemmän kuin koskaan ennen, ylittänyt täysin itseni ja kaiken kruunasi vielä ystävien onnistuminen. Oltiin Maijun kanssa palkintopallilla sekä yksilöissä että joukkueessa. Aivan huikeeta. :)
Maijun kanssa grillailemassa viikkoa ennen SM-kisoja :) SM-kisojen jälkeen takki oli aivan tyhjä. Mä oli ihan rikki koko seuraavan viikon, sen verran henkisesti rankka oli tuo viikonloppu. Oli suht vaikeaa palata takaisin treenaamaan, tuntui, että olisi pitänyt pitää taukoa muutama viikko. Mutta karsinnat painoi jo kovasti päälle siinä vaiheessa. SM jälkeen tehtiin aika huonoja ratoja kisoissa, vähän oli taas hakemista. Mutta karsintaviikonloppu oli huikea ja kuten jo mainitsin tuossa motivaatio-tekstissä, karsinnoissa tein yhden mun kisahistorian hienoimmista radoista, lauantain hyppärillä. Mieli oli koko radan ajan kirkas, tiesin tasan tarkkaan mitä teen, en lähtenyt soveltamaan ja fiilis oli huikea. Samaisissa kisoissa, sunnuntaina, tein aivan järkyttäviä ratoja. Jännitys ja epävarmuus puski taas esiin. Mutta mä olin jo äärettömän tyytyväinen kaikkeen siihen asti, joten epäonnistuminen ei tuntunut yhtään pahalta. Mulla oli todella hyvä fiilis ja olin ÄÄRETTÖMÄN onnellinen Caron ja Kertun puolesta, kun he nappasivat kolmannen kerran maajoukkuepaikan. Taas itkettiin. :) Caro on huikea kisaaja maailman parhaimmalla asenteella. En voi kuin ihailla!!
Kaiken kisarubman jälkeen vietin pari viikkoa kesälomasta ilman aksaa. Näin kavereita, lepäilin ja mökkeilin. Kesän aikana Caro tuli käymään Helsingissä Callen kanssa, vietettiin niin mahtavat päivät mun luona, iso kiitos vielä Carolle! Mä olen saanut ihan mielettömän paljon ajateltavaa kisapsyykkaukseen Carolta. Oon aina ihaillut sitä, miten kylmähermoisesti Caro lähtee kisoihin myös tiukassa paikassa. Olen aina miettinyt, miten joku voi pystyä siihen. Olen saanut ihan mielettömän paljon ajateltavaa ja olen todella kiitollinen kaikista vinkeistä ja ajatuksista. Caron vierailun jälkeen ajettiin yhdessä Tornioon ja jatkoin siitä Haaparannan yli Ruotsin puolelle kouluttamaan. Oli muuten ihan huikea reissu! Kouluttaminen ja tuttujen näkeminen oli koko reissun kohokohta, mutta samalta matkalta tarttui mukaan myös ruotsin agiserti. :) Kisapaikalla oli mahtavaa jutella uusien ihmisten kanssa ja kaikki olivat todella kiinnostuneita Suomen kisasäännöistä, Neonista, karsintajärjestelmästä yms yms. Kisojen jälkeen ajoin elämäni hulluimman matkan. Lähdin ajamaan lauantaina kl. 20.30 ja ajomatkaa kotiin oli 14h. Nukuin matkalla alle 2h ja sit jatkettiin. HULLUN hommaa, mutta kaikki oli sen arvoista. Ensi vuonna uudestaan. :)
Caron kanssa heinäkuussa Vuoden viimeiset isommat kisat olivat piirimestaruudet Ojangossa. Nepparin kanssa PIIRM kultaa, Javalle PIIRM hopeaa. Ja fiilis taas huikea. :) En voisi olla ylpeämpi, sekä Nepparista, että Maijusta & Javasta. Olen seurannut Javan kehitystä näiden kuuden vuoden aikana. Maijulla ei ole ollut helpoin koira, pieni sukkula on pistänyt ohjaajan välillä hyvinkin koville. Mutta aina olen nähnyt ja tiennyt, että niistä tulee vielä jokupäivä jotain. Ja nyt palaset ovat todellakin loksahtaneet kohdilleen. :) Java saavutti SM & PIIRM hopean lisäksi myös avo SM kultaa Lappeenrannan agirodussa. Aivan huikean hienoa! Javan lisäksi myös Calle ja Kriisi ovat tehneet huikeita ratoja ja tuloksia, mieletöntä. :`) En voi olla mainitsematta Callen triplanollavoittoa marraskuun lopulla. Triplanollavoitto, ei voi kun sanoa VAU! :)
Kuva: Irene Vinha FIN AVA, AVA-H Minimonsin Downpour "Java"
Syksyllä ollaan kisailtu epäsäännöllisen säännöllisesti ja treenattu. Nepparilla on nollat kasassa ensi vuotta varten, mutta PALJON on vielä tekemistä. Nyt ollaan onneksi ansaitulla levolla, ensi vuonna jatketaan sitten taas uudella innolla. :)
Olen todennut, että niin tärkeää kun agility ja koirat minulle ovatkin, tarvitsen myös jotain vastapainoa harrastamiselle. On ihanaa päästä välillä kavereiden kanssa leffailemaan, syömään tai vaikka viettämään mökkiviikonloppua. Hyvin usein joudun jättämään juhlia ja reissuja väliin kisojen ja treenien takia, mutta silti he pyytävät minua aina mukaan, tuhannet kiitokset siitä. Harrastus ja koirat elämäntapana ei tarkoita sitä, että kaikki muu pitää jätää sivuun. Kaikessa se tasapaino, eikö totta? :) Iso kiitos kaikille ystäville kuluneesta vuodesta ja siitä, että pidätte mut liikkeellä! <3
Sushi-ilta Iinalla ja Ronilla Millan kanssa synttäreitä viettämässä Ensimmäistä kertaa ikinä ystäväni koiraharrastuksen ulkopuolelta osoitti kiinnostustaan lajia kohtaan. Siis ihan oikeaa kiinnostusta. :) Iina on treenannut Hanilla aktiivisemmin elokuusta lähtien ja vitsi miten nopeaa kehitystä on tapahtunut. En edes kehtaa katsoa omia alkuajan rävellyksiä, sen verran eri sarjassa painimme Iinan kanssa. Iinan ensi vuoden kisalisenssikin on jo hankittu, katsotaan koska pari pääsee starttaamaan ensimmäisen kerran! Kovin kovin jännää ja kivaa. :) Kiitos Inkki-pinkki kaikesta! :)
Iina ja Hani
Iina pääsi ohjaamaan myös Moonaa. Voin kertoa, ettei Moona todellakaan ole helppo vietävä, jo ylipäätään saada se lähtemään "vieraan" matkaan. Iina vei Moonaa hienosti! :)
Minimonsin miehet saivat kuluneen vuoden aikana myös jälkikasvua. :) Kriisi sai yhden tyttöpennun ja Neon pojan + tytön. Todella hauska nähdä oman linjan jatkumista, näitä lapsia tulemme seuraamaan myös jatkossa. :)
Kuva: Laura Uuksulainen Neonin lapsoset, poika ja tyttö :) Ai niin, huonoja uutisia kaikille nököhammas-klubilaisille!! :( Hanihan on tunnettu valtavista etuhampaistaan, mutta niitä ei enää ole :( Hanilta poistettiin hammaskivet ja heiluvat hampaat poistettiin samalla kertaa. Ja nököhampaat lähtivät... Onneksi meillä on kuvamuistoja, niille saa nauraa joka kerta! Voipi olla, että jatkossa Hanista saadaan järkevämpää kuvamateriaalia.
Nököhampaita Tämän vuoden aikana olemme treenanneet monen todella lahjakkaan kouluttajan johdolla. Iso kiitos ja kumarrus kaikille ihmisille, jotka ovat auttaneet meitä. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin meidän vakiokoutsille Sarille. En voi kylliksi kiittää kaikesta tsempistä, energiasta, neuvoista ja luotosta myös niinä hetkinä kun ei itse luota omaan tekemiseen. On mahtavaa, että koulutuksen lisäksi saa myös purkaa ajatuksiaan jollekin! Muistan mun ja Moonan SM-kisat vuodelta 2008. En silloin vielä tuntenut Saria, mutta mulle jäi niin älyttömän hyvä fiilis kun Sari tuli tsemppaamaan meitä ennen finaalirataa. Jännä, miten yksi pieni lause voi jäädä niin hyvin mieleen. Kiitos Sari kaikesta, oot huippu! <3
Kuva: Maiju Korhonen Pikku Wiipus ja Neppari talvella 2011
Tämän vuoden aikana olen kouluttanut enemmän kuin koskaan. Nyt vasta ymmärrän, mitä ihmiset ovat tarkoittaneet sillä, että kouluttamalla oppii myös itse. Se on niin totta. Mitä oivalluksia, ideoita ja intoa voikaan saada kun kouluttaa! Odotan edelleen kovasti tammikuun treenejä, jotta pääsen viimein Neonin kanssa kokeilemaan mm. Raution Jaanan ja Iisan kehittämää tuplapersjättöä yhdessä hyppypyörityksessä. Ja se fiilis, mikä itselleen tulee, kun näkee muiden oivalluksia, iloa ja kehitystä. Olen todella kiitollinen koulutettavilleni mahtavasta yhteishengestä ja tsempistä, se antaa ihan älyttömäsi myös kouluttajalle. Ensi vuonna jatketaan yhtä hyvällä fiiliksellä!
ATD:n keskiviikon ryhmä muisti minua jouluna tällaisella <3 Iso kiitos kaikille ystäville, kasvattien omistajille, kisakamuille ja tsemppaajille mahtavasta vuodesta. Toivon koko sydämestäni teille kaikille huikean hienoa uutta vuotta 2012!
Neonin kisavuosi 2011:
- 17 nollaa - 2 x A-SERT - 2 x H-SERT - Ruotsin A-SERT - SM joukkuekultaa - SM yksilökultaa - PIIRM yksilökultaa - Paikka Top Teamissa
Tossapa tuo tiivistettynä. Tavoitteita ensi vuodelle? Jos Nepparista tulisi valio ensi vuoden aikana ni olisi mahtavaa! :) Muuten mennään ja kisataan ja katsotaan mihin se riittää!
Oletteko koskaan miettineet, mikä saa teidät lähtemään treeneihin kerta toisensa jälkeen? Hyvin monessa tilanteessa lämpöinen kotisohva, telkkari ja herkut houkuttelevat enemmän kuin kaatosade ja kurainen agilitykenttä. Mikä saa meidät liikkeelle ja mistä motivaatio treenaamiseen, kisaamiseen ja tavoitteisiin tulee?
Tätä kysymystä olen hyvin usein miettinyt. Tavoitteellisina treenikausina pyrin treenaamaan 2-3 kertaa viikossa. 1-2 kevyttä treeniä ja yhdet ratatreenit. Yleensä kerran tai kahdesti viikossa herään kello 05.15, juoksen hallille, treenaan ja juoksen takaisin kotiin. Vitsi sitä fiilistä, kun on noussut aamulla aikaisin, käynyt urheilemassa ja voi hyvillä mielin jättää väsyneet koirat kotiin. Mutta mikä houkutus olisi painaa torkkua herätyksen soidessa?? SUURI. :) Vesisateessa aamutuimaan juokseminen on herättäny hyvin usein kysymyksen: "MIKSI teen tätä?".
Kuva: Iina Asunta
Kaiken muun hulluuden lisäksi harrastuksen mukana tulee muutama kalliimpi oheisjuttu; mm. auto on pitänyt valita tähän harrastukseen sopivaksi. Farmari tottakai. Myös asunto on valittu koiria silmälläpitäen: oma piha ja takametsä ja sijainti lähellä treenihallia. Koirat käytetään tasaisin väliajoin fysioterapiassa, vaikka monesti olisin ehkä itse enemmän sen tarpeessa kuin koirat. Valmennukset, treenimaksut, treeni -ja kisakamat, kisamaksut yms yms vie kaikki "ylimääräiset" rahat. Siinä missä ei-tätä-harrastusta-harrastavat kaverini shoppailevat mitä ihanampia vaatteita ja reissailevat ympäri maailmaa, minä ostan collareita ja treenaan koko rahalla "koirahyppelyä". En yhtään ihmettele, että he välillä pyörittävät silmiään minulle.
Oma motivaationi heittelee tasaisesti. Välillä on ihan järjetön treeni-into ja välillä taas saa potkia enemmän itseään persuuksille. Viime talvena tein todella suunitelmallista ja tasaista työtä. Nyt on taas fiilis, että saatan joutua vähän enemmän skarppaamaan tammikuussa, etenkin noiden aamuherätysten kanssa ;) Mutta mitä hittoa tässä lajissa oikein tavoittelee? Jotkut uskaltavat asettaa tähtäimeksi MM-voiton. Toiset taas haaveilevat valionarvosta. Toiset ehkä 3-luokkaan noususta. Toiset taas haluavat harrastaa lajia omaksi ja koiran iloksi. Itse pelkään asettaa "liian" suuria tavoitteita, koska en halua, että lajista tulee liian vakavaa. En tahdo, että harrastuksesta tulee väkisin tekemistä ja että tulee tunne, ettei mikään riitä. Lisäksi tämä laji on ihan mielettömän herkkä. Yksi riman pudotus, huolimattomuusvirhe, kaatuminen yms voi viedä kaikki mahdollisuudet esimerkiksi isoista kisoista. Myös epäonnistumiset pitää osata ottaa oikein, vaikka olisikin suuria tavoitteita. Mielestäni tavoitteita pitää ehdottomasti asettaa, muuten motivaatiota on hyvin vaikea löytää. Ja kaikkensa pitää antaa tavoitteiden eteen, mutta silti pitää muistaa pitää laji hauskana ja olla reilu koiralle. Jokainen toki ajattelee ja käsittelee tätä aihetta eri tavalla, tässä siis vain omia ajatuksia. :)
Kuva: Iina Asunta
Olen todennut, että oma motivaationi tulee itsensä ylittämisestä. Vitsi sitä riemua, kun sain viimein opetettua Neonille kepit. Tai sitä fiilistä, kun tajusin, että on off kontaktit alkavat todella toimia. Moonan kanssa oli aikoinaan niin haastavaa saada mitään toimimaan, joten olen ollut hämmästynyt Neonin varmuudesta ja "helppoudesta". Jo pelkästään Neonin oppimista seuratessa saa järjettömän hyvän fiilisken ja ilon tunteen.
Kuva: Jukka Pätynen
Tiedättekö, kun kisoissa voi välillä saada SEN tunteen. Moni varmaan tietää mitä tarkoitan. Se järjettömän hyvä tunne flow radasta ja hyvästä fiiliksestä. Onnistumisesta. Mä tein tänä vuonna mun hienoimman ja surkeimmat radat karsinnoissa. Lauantain voittorata oli yks mun kisahistorian parhaimmista, koska mun ajatus toimi koko radan ajan. Mä en säheltänyt enkä pelännyt virhettä. Ja se tunne oli ihan törkeen makee! Samaisissa karkeloissa, sunnuntaina, tein ehkä mun ja Neonin kisahistorian surkeimmat radat! :D Mutta mua ei harmittanut edes vähää. Olin lauantaina todellakin ylittänyt itseni. Ja se oli niin siistiä!
Kuva: Kepeätaival.fi
Mulle on kaikista vaikeimpia nuo kisatilanteet. Etenkin paineen alla kisaaminen, koska jännitän liikaa. Tänä vuonna oli niin mahtavaa huomata, miten sain homman kasaan, vaikka jännitti. Ylitin itseni monta kertaa! :) Ensi vuodelle toivoisin vielä enemmän rohkeita ohjausvalintoja kisoihin. Jos menee pieleen, niin sitten menee, enemmän jää vaan harmittamaan, jos ei uskalla kokeilla uusia juttuja kisatilanteessa.
Kuva: Kepeätaival
Mun motivaation lähde ensi vuodelle on itsensä ylittäminen. Olisi niin mahtavaa pystyä kisaamaan hyvällä draivilla, mieli kirkkaana ja saada radoista hyviä kokonaisuuksia. Ja tiukentaa kaarroksia. Tammikuun ekalla viikolla olisi tarkoitus aloittaa treenit ja mulla on sitä ennen iso projekti: treenisuunitelman laatiminen. Siinä kohtaa voi tulla ahdistus tai pari. ;)
Tulipa sekava teksti. Mutta näitä juttuja tulee vaan aina välillä pohdittua. Kohta mulle tulee 12-vuotta tän lajin parissa, joten pitäähän sitä välillä vähän pysähtyä myös miettimään. :)
Nyt on taas pitänyt kiirettä. Wii on käynyt vain kerran treenaamassa, teemana irtoaminen. Alla pari videota:
2-4.12 viikonloppu vierähti Kuopiossa kouluttamisen merkeissä. Koulutettavat olivat super taitavia ja henki mitä mahtavin. Mulla oli huippu viikonloppu, iso kiitos kaikille! Erityiskiitos Jaanalle ja Janille yösijasta ja mahtavasta seurasta! :)
Viikonloppuna oli todellinen kakkarumba... Hani aloitti ripuloimisen ja oksentamisen perjantaina. Ruoka ei maistunut ja mikään ei pysynyt sisällä. Lauantaina Roni tuli nesteyttämään Hanin kotiin, iso iso kiitos vielä siitä! Vielä sunnuntai-iltana ripulointi jatkui, joten mentiin heti maanantaina aamulla lääkäriin. Saatiin kolme eri lääkettä rajua vatsatautia vastaan ja nyt viimein alkaa taas elämä voittamaan! Koira on oma pirteä itsensä, ruoka maistuu ja häntä heiluu! IHANAA!
Loppuun vielä aina-niin-onnellisen Wiin nuuskahuulinäytteitä:
Seuraavat 5 viikkoa on pyhitetty pelkästään Wiipukselle. Neon jatkaa treenejä vasta tammikuussa, joten nyt on Wiipuksen vuoro päästä puikkoihin. :)
Me ei osata sen kanssa yhtään mitään, mutta lähdetään rakentamaan kokonaisuutta pienistä jutuista. Se on kyllä hauska pieni lapsi. Se leikkii super hyvin ja on innokas, tosin tässä vaiheessa intoa on hieman enemmän kun osaamista... ;)
Alla pari pätkää maanantain treeneistä:
Perus etenemistreeniä. :)
Vähemmän lennokas A:
Loppuviikko meneekin sitten kouluttamisen merkeissä. Tänään purinalle ja viikonlopuksi Kuopioon! :) Kivaa!
Ihanaa loppuviikkoa ja viikonloppua teille kaikille!
